Sillanpää jo älysi laulaa aikoinaan satulinnasta kaukomaan, joka tällä kertaa sijaitsee Joensuun Kuntokeitaalla.
Hieman uinuvina KSB saapui pitkän ajomatkansa jälkeen vankkureillaan satulinnan portista sisään.
JoKe hyvinä haltiattarina luonnollisesti toivotteli vieraat tervetulleiksi juhlallisin menoin.
Siitäpä sitten juhlien kohokohdaksi paljastettiin keilakilpailu. Tähän KSB väki olikin jo varustautunut laajalla arsenaalillaan.
Siinä sitten tovin pelattuaan hieman yllättäen KSB poppoosta todettiin, että vaihtopelaaja vaipuu ikiuneen, mikäli haltiattaret eivät heitä voita pelissä.
Tästähän JoKelaisista jo muutamat hieman suivaantuivat, että tähänkö päivä loppuu.
Tilanne oli tulos tai ulos. Hieman siinä jo puntti ehti vavista itse kullakin, mutta niin vain tiukan pelin jälkeen JoKelaiset pelastivat vaihtopelaajan pistein 479-394
Tästä äskeisestä hieman järkyttyneen JoKelaiset määrätään tauolle. Teetä hörppiessä pöydässä istuskelee mitä ihmeellisempiä olioita mm. Valkoisesta Jäniksestä, Hatuntekijästä, Veijarikissasta ja Herttarouvasta lähtien. Tällä kertaa ei onneksi Herttakuningatar järjestä oikeudenkäyntiä vaan JoKelaiset pääsevät rauhassa jatkamaan kohti seuraavaa peliä.
JoKelaiset hieman siitä kahvipöydästä noustessaan ihmettelevät leivänmuru janaa, joka näyttää menevän ratojen puolelle. Lopulta jäljet päättyvät JBC eteen, jotka mäiskyttävät piparkakkua, koska onhan joulu jo kohta ovella. Sieltä olkien takaa, kuitenkin JoKelaiset kuulevat jotain vaikerointia padasta (se oli iso pata) ja ehdottavat, että pelataanpa yksi ottelu ja voittaja saa pitää padan sisällön. Ottelun aikana padasta pomppaa Hannu ja aivan ilmetty kerttu pihalle ja kipittävät hallista ulos. Molemmat joukkueet alkoivat tuimasti mittailemaan toisiaan. Tästä ottelusta pataan ottanut osapuoli joutuu selkeästi pataan.
Pata kohtalo meni tällä kertaa Jyväskyläläisille 562 – 454
Pata insidentistä selvittyään JoKelaiset suunnistivat polkua pitkin oljista tehdyn hökkelin eteen.
Hökkelistä pilkisti Icebowlin poppoon joukkueen lurppakorvia 6 kpl. Siinäpä JoKelaiset alkoivat yhdessä tuumin puhkumaan ja puhaltelemaan tönöä kasaan. Ensimmäinen mökki luhistuikin nopeaan tahtiin ja porsaat pakenivat seuraavaan savesta tehtyyn mökkiin. Tässä joutui jo sarjan puolessa välin tekemään töitä, että röttelö saatiin palasteltua. Ottelu alkoi kääntymään jo iltaan, kun porsaat olivat kymppiruudun kohdalla löytäneet kivitaloon. Siinä vaikka kuinka JoKelaiset puhkuivat niin ei murju ottanut kaatuakseen. Siinäpä vanavedessä kuitenkin mökin takana olevasta pakasta lähti tarpeeksi keiloja. Iso paha JoKe tyytyi tällä kertaa tähän voittaen ottelun 553-463 ja porsaat säästyivät.
JoKelaiset olivat käyneet välipalaksi popsimassa isoäidin parempiin suihinsa. Siinä levätessään saapuivat punaisissa viitoissaan Mikkelin keilapoppoo häiritsemään JoKelaisten ruoan sulattelua. Mikkeliläisillä oli oikein kunnon eväät mukana ja olipa siellä pari keilapalloakin mukana. JoKelaiset addiktit nehän heti halusivat leikkiä palloilla ja kisailemaanhan se oli alettava. Ehkä jonkun mielessä kävi myös, että Jokelaiset saavat tästä kelpo jälkiruoan.
Kesken pelien JoKelaiset hieman yrittivät psyykata vierailijoita ja mm. totesivat ”Onpa teillä hieno 5-7-10 siinä pystyssä, ettepä mahda paikkailla”. Ei ollut aivan eilisen teeren naikkosia nämä Mikkeliläiset ja kaikki keilat tuntuivat lähtevän mahdottomastakin paikoista. Pelit saatiin lopulta pakettiin ja tiukasta lopputuloksesta 465-415 huolimatta iso paha JoKe nappasi Michaelssin joukkueen napaansa. Kuuleekohan metästäjä tästä? Ken tietää…
Karhukoplan näköinen sakki Kouvolasta nimeltään Pinfans saapui taistelutantereella, jossa on hukan turkkia ja höyheniä. Tupu Hupu ja Lupu kaahaavat punaisella 313 rekkarillisella autolla paikalle pällistelemään tilannetta. Lupu totesi, ettei Koplalla koskaan ole hyvät mielessä ja paiskasi heitä päin keilapallolla.
Ketterinä kettuinapa Karhukoplan poppoo alkoi viskomaan palloja takaisin kohti Akun autoa.
Siellä kaadettiin puita kuin keiloja konsanaan melkein tunnin ajan. Hupulla kirjurina kynäsauhusi ja Tupu ojenteli vähän väliä uutta kynää. Tuloksia ynnäiltiin ja voittajiksi tunnin jälkeen julisti itsensä Pinfans 582- JoKe 461
Muualla Lahden Bay 2 kultaisine kutreineen sovitteli palloa pakkaan eri radoilla. Ensin on liian tiukasti radassa pallo kiinni, sitten on jo löysänä eikä tavoita taskua. Lopulta pallo ja juuri passelisti taskussa ja kaatoja alkaa tulemaan. JoKelaiset saapuvat radalle kärhämänsä jälkeen ja pahoittavat mielensä, kun eihän heidän radallansa saisi kukaan heitellä. Matsiahan siinä alettiin pelaamaan ja vaikka kulta kutrit ottivat alussa etumatkaa, ei heistä kuitenkaan ollut omat taskunsa tuntevaan JoKeen vastusta. Voitto matkasi kuitenkin Lahteen 422-391.
Vahvan alun jälkeen pelikentät alkoivat näyttämään enemmän Alibaban ja neljänkymmenen rosvon hiekkaerämaata, jossa vain kamelit vaelsivat. Tämä tuotti harmaita hiuksia JoKelaisille ja kultakolikot jäivät rosvojen haltuun viimeisistä peleistä.
Isäkarhuna keilasi Heli Taskinen pistein 175.33 ka, äitikarhuna viskoi Hanne Tolonen 160.67 ka
pistein, pikkukarhuna tulosta teki Sari Vehkamaa myös 160.67ka pistein, sisaruskarhuna toimi Satu Vehla,aa 137.67 ka. JoKe-karhujen voitto saldo oli päivältä 4-2
JoKe ajoi hermostuksissaan kaikki pois hallilta. Sen pituinen se.
Moraalisena opetuksena tässä tarinassa on, että keilaaminen kannattaa aina.
-JM-