Saku Hämäläinen on poissa

Monen keilaajapolven tuntema välinepuolen mestari Saku Hämäläinen voipui sydänkesällä pitkän sairauden murtamana Joensuussa. Saku oli menehtyessään 71-vuotias.

Saku tuli keilailupiireihin 1970-luvun lopulla, kun hän otti hoitaakseen Talin keilahallin pro-shopin. Talissa Saku tuli koko Suomen tuntemaksi palloporariksi, jonka tykö tultiin välineitä hakemaan pitkänkin matkan takaa. Hän myös teki myynti- ja koulutusreissuja ympäri maata.

Alun perin hän oli kotoisin Viialasta, eteläiseltä Pirkanmaalta, missä hän mm. piti huoltoasemaa. Hämäläinen oli vannoutunut yrittäjä, joka ei koskaan tehnyt työtä muille, vaan toimi itsenäisesti. Alusta alkaen Talissa hänen seuranaan oli Eeva Laurila. Pitkän Talin rupeaman jälkeen Saku ja Eeva muuttivat 1980-luvun lopussa Joensuuhun, missä toiminta keskittyi aluksi uuden suuren keilahallin välinemyyntiin ja myöhemmin koko talon pyörittämiseen.

Muistan elävästi tapauksen, kun hain Sakun Joensuun lentokentältä vielä keskeneräiselle keilahallille, jossa hänen oli määrä porata hallin pallot. Kun astuimme hallin ovesta sisään, hän katsoi hetken ympärilleen, pyysi saada käyttää puhelinta ja soitti Eevalle sanoen: ”Ala pakata, me muutetaan Joensuuhun”. Ja tuo spontaani muutto toteutui, Joensuussa Hämäläinen eli ja vaikutti elämänsä viimeiset vuosikymmenet.

Joensuussa tein läheistä yhteistyötä Sakun kanssa ja vaikka olimme samanikäisiä, hän oli minulle oppi-isä yrittäjänä toimimisessa ja muutenkin elämässä. Hämäläistä minun on kiittäminen paljosta, hieno mies.

Sakulla oli myös lahjoja keilaamiseen, mutta hänen oma pelaamisensa jäi ajan puutteessa vähälle harjoittelulle. Talin aikoihin hän oli Jyrän kantavia voimia, ja Joensuussa Joe’s Gold ei olisi ollut sama ilman hänen panostaan.

Pekka Korpi

Iso käden jälki jäi joensuulaiseen keilailuhistoriaan, kun Saku Hämäläinen jätti Palloilukeitaan uudelle yrittäjälle. Työ minkä Saku teki neljännesvuosisadan joensuulaisten keilaajien keskuudessa, sai suuren arvostuksen. Ystävät muistavat hänen kädenjälkensä niin yrittäjänä kuin pallojen poraajana sekä monen nuoren keilaajan uran tukijana.

Joensuun Keilahalli valmistui 1987 jolloin toimintaa pyöritti Tennis ja Keilahalliyhdistys. Sakun Pro Shop aloitti samalla toiminnan Joensuussa. Vuonna 1990 yhdistys ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja kaupunki lunasti kiinteistön ja vuokrasi sen Palloilukeidas Oy:lle jossa mukana olivat Saku, Pekka ja Eeva. Yhdessä he toimivat siihen saakka, kunnes Pekka Korpi muutti SKL:n leipiin myyden oman osuutensa yrityksestä Sakulle ja Eevalle.

Vuodet eivät olleet aina ruusuisia, vaikka alun huuma täytti hallin niin harrastajista kuin kilpakeilaajista. 90-luvun lama näkyi pitkään. Eevan ollessa rinnalla keilahalli yrittäjänä hän jaksoi sen yli ja uudella vuosituhannella toiminta jatkui vielä siihen saakka, kun kaupunki päätti myydä kiinteistön. Sakun aikana keilattiin kahdet miesten SM-kisat sekä aktiivisesti erikoiskilpailuja eikä lajinharrastajia unohdettu. Yhteistyö paikallisliiton ja keilaseurojen kanssa sujui hyvin. Saku järjesti myös muita aktiviteetteja keilaajille osallistumista kirkkovenesoutuihin, raveihin, ilosaarirockin järjestelyihin.

JoenKL 25v. historiikkiin antamassaan haastattelussa Saku totesi, ”1980-luku ja 90-luvun alku olivat ehdottomasti keilailun kulta-aikaa. Siitä eteenpäin keilailun luonne on muuttunut, mutta vieläkin tänä päivänäkin kilpakeilaajat ovat keilahalliyrittäjän tukijalka mihin toiminnan voi perustaa”. ”Yhteistyö liiton kanssa oli sujuvaa ja äärimmäisen tärkeää molemmille osapuolille”. ”Tämän bisneksen kuviohan on, että yrittäjä luo puitteet paikallisliiton toiminnalle ja paikallisliitto muodostaa toiminnallaan yrittäjyyden pohjan”.

Yritystoiminnan loppumisen jälkeen myös terveydelliset haasteet tulivat seuraksi. Viimeisen kymmenenvuotta hän omisti perheelle matkustellen oman voinnin mukaan ja antaen tukensa Simo isälleen, Terhi siskolleen sekä Eeva puolisolleen.  Eevan tyttärelle Hannalle ja hänen lapsellensa sekä lapsenlapsille. Sakun hautajaiset pidettiin perhepiirissä Joensuussa.

Läheisten lisäksi Sakua jäivät kaipaamaan iso joukko keilaajia ja ystäviä.

Yhteisiä vuosia muistellen Jorma Laatikainen